kuvat kertoo enemmän kuin tuhat sanaa

everyday life

Oon vähän laiska kirjottamaan ku ei täällä oo oikeen nyt tapahtunu mitään kiinnostavaa :D Ei oo edelleenkään lunta, eikä varmaan enää tulekaan ku viime päivinä on ollu jopa lämmin. Tiistaina kun kuskasin neljää lasta uimahallille, liikennevaloissa meidän perään ajo auto. (Siis törmäsi.) Kenellekään ei onneks käyny mitään, niiden toisten auto kärsi vaan aika pahasti. Tulipahan lapsille taas jotain kerrottavaa kouluun :D Eilen kävin taas äänestämässä, tänään meillä ei ollu ranskantuntia ni on ollu tylsä päivä kun ulkonakin sataa. Aamupäivällä suunniteltiin vähän meidän tulevaa Lontoon reissua :)
Tänne on tullut taas uus aupair (Australiasta), jonka äiti on kotoisi Suomesta. Lähden kohta hakemaan pojat kotiin pianotunnilta, ja illallakin ollaan keskenämme, kun Mickaël ja Clarisse menee johonkin kadun tapaamiseen.
À bientôt! Viikonlopun jälkeen vois olla taas jotain kerrottavaa.

"william n'arrête pas de chanter"

("Äiti, William ei lopeta laulamista", Kévin tuli melkeen itku kurkussa toteamaan, kun yritti nukkua. Hahaha.)

Aika menee taas hullun nopeesti ja kaks viikkoa on jo kulunut tätä vuotta. Viime viikolla katsoin paljon elokuvia, olin Pariisissa, äänestin Suomen suurlähetystössä presidenttiä ja katsoin vähän lisää elokuvia.
Tänään kävin myös Pariisissa, noustiin Eiffel-tornin kolmanteen kerrokseen, eli 275 metriin.
Täällä on ollut viime päivina aika kylmä ja aamulla on autojen lasit jäässä ja nurmikot hurteessa. Oon nähnyt kuvia Suomen lumimäärästä, ehkä kohta tännekin tulis vähäsen! (Tosin Mickaël sanoi, että junat lakkaa kulkemasta jos tulee parikin senttiä lunta, joten luminen Pariisi taitaa jäädä näkemättä joka tapauksessa.) Mutta päivät alkaa jo pidentyä, joten kevättä kohti mennään!

driving lessons

Hahaa, selvisin yksin ajamisesta Pariisiin hengissä, mutten eksymättä :D Kaksi kertaa. Kolmesta kartasta huolimatta. Meni se kuitenkin paremmin kuin yhdellä aikaisemmista aupaireista, joka kulutti normaalisti 40 minuutin matkaan kaksi tuntia, mä löysin perille suunnilleen tunnissa :D Kaiken lisäks pelkäsin koko ajan milloin bensa loppuu, kun en uskaltanut poistua reitiltä tahallaan, kun olisin kuitenkin vaan eksynyt lisää. Mutta pääsin määränpäähän ja vielä takaisin kotiinkin, ja polttoainettakin jäi vielä jäljelle joten all is good. Bonne nuit!

i love lh pt 2

Unohdin viime postauksessa kertoa, että yksi aupaireista, jonka tapasin uutenavuotena oli kotoisin Orange Countysta. Kaikille, jotka koskaan on katsonut Laguna Beachia niin Kristin Cavallari on kuulemma oikeasti ihan mukava ja LC on oikeastikin sellainen maanläheinen. Heidin ja Spencerin outoudeusta se ei osannut sanoa, kun oli tuntenut ne vaan silloin ihan alkuaikoina. Oli kiehtovaa tavata joku joka on tuntenut ne oikeasti, haha.

Perinnettä ylläpitäen perjantai-ilta oli taas plaah. Kévin päätyi nukkumaan toiseen huoneeseen kun se suuttui Williamille, ja ne vielä aamullakin tiuskaili toisilleen. Lauantaina päivällä pojat lähti isovanhemmille lopuksi viikonlopuksi, joten mulla on vielä tämä päivä aikaa olla yksin kotona (Clarisse ja Mickaël on Lontoossa), kunnes illalla mun pitää lähteä hakemaan poikia, mikä tarkoittaa yksin ajamista Pariisin lähiöalueelle..

Eilen käytiin myös vihdoin katsomassa Le Havre, jota mainostetaan Pariisiissa isoin julistein aika monen teatterin ulkopuolella. Sali ei ollut edes tyhjä ja vaan yks seurue lähti pois ennen loppua :D Mulla on kuulemma samanlainen aksentti kuin Kati Outisella, toivon etten kuulosta ihan yhtä tyhmältä :D En tiedä miltä se kuulostaa ranskalaisille, mutta meidän mielestä elokuvan dialogien vähäsanaisuus oli vaan koomista.

18 weeks to go

Täällä ollaan taas, illan hokemana "bonne année". Hyvää uuttavuotta vaan kaikille. Olin ranskankotona lauantaina iltapäivällä viiden aikaan, täällä oli jo juhlajärjestelyt (naamiaiset) vauhdissa ja ilmoitettiin että vieraita yöpyy reilu 20 :o Mun huone oli tietenkin otettu myös käyttöön parille vieraalle, sentään sain kuitenkin oman sängyn itselleni. Parin tunnin ihmettelyn jälkeen lähdin sitten Pariisiin, siellä tapasin muita aupaireja joita en ollut ennen vielä nähnyt, jotka oli onneks mukavia ja tultiin hyvin toimeen. Oltiin keskiyöhön saakka ulkona Eiffelin läheisyydessä ja sieltä jatkettiin sitten sisätiloihin. Tiesin jo etukäteen, ettei täällä ole virallisia ilotulituksia, mutta odotin "valoshowlta" vähän enemmän kuin jokapäiväisen välkkymisen.. Näkyi siellä muutama ilotulitus, mutta niin. Mun päänsärky alkoi onneks helpottamaan kun jatkettiin matkaa metrolle, jossa vasta riemu ratkesikin. Metrot oli koko yön ilmaisia, ja siellä oli aivan mielettömästi ihmisiä, siis se oli ihan ääriään myöten täynnä. Ihmisten piti ulkopuolelta painaa toisia tiukemmin sisään että ovet mahtuu kiinni. Ja sisällähän oli juuri niin tunkkaista ja kuumaa kun vaan kuvitella voi. Onneks ei tarvi kokea sitä uudelleen.
No, olin kuitenkin uudenvuoden Pariisissa!