Maanantaina kokkasin ekan kerran (pastaa, heh, eli pääsin vielä helpolla) ja eilen ajoin ekan kerran yksin pidemmän matkan, kun menin ranskantunnille Fontainebleuhin. Löysin perille, en kolaroinut enkä tällä kertaa edes ajanut kiellettyyn ajosuuntaan, joten hyvinhän se meni. Eniten vaikeuksia täällä on tottua siihen, että lähes kaikki risteykset on tasa-arvoisia, vaikka ajaisit selvästi isommalla tiellä. Se on vähän ärsyttävää, kun ei voi vaan ajaa vaan pitää tarkkailla kaiken maailman sivuteitä. Ja täällä on hirveesti hidastustöyssyjä, ihan koko ajan.
Eilen tein vähän sightseeingiä. Tiesin kyllä, että täällä on toinenkin "keskusta", joten kävelin sinne ja kävi ilmi, että sehän on paljon isompi mitä luulinkaan (iso ei tässä tarkoita silti oikeasti kovin isoa :D). En oo kuitenkaan täysin sisäistänyt vielä ranskalaisten päivärytmiä, ja menin sinne tietenkin siihen aikaan kun lähes kaikki on kiinni, n.12.30-15.30 (eli just se aika kun mulla olis hyvää aikaa kierrellä). Myös maanantai on sellainen päivä, kun pienet kaupat on kiinni ja isommissakin on hyllyt tyhjinä mm. leivistä (ja tietenkin mä olisin just maanantaina tarvinut vähän tuoretta patonkia). Tyhjän keskustan läpiharhailun jälkeen kävin Bois le Roin hautausmaalla, kun se sattui olemaan matkan varrella :D En tiedä voisiko sen enempää enää erota suomalaisesta hautausmaasta! Pelkkää kiveä, hiekkaa, kiveä, vähän lisää hiekkaa ja kuivuneita kukkia.
Ja kuten on tullut huomattua, että eksyn täällä aika helposti, niin näin pääsi taas käymään kun halusin palata toista reittiä kotiin. Mulla ei ollut hajuakaan missä olin, mutta kävelin vaan suoraan loputtomalta tuntuvaa katua ja onneksi päädyin Seinen varrelle, mistä osasin kaupan kautta kotiin. Eilen oli ylipäänsä tosi rento päivä, kun Clarisse oli kotona, eikä mun tarvinut edes hakea poikia koulusta. Illalla olin taas yksin poikien kanssa, mutta ne on loppujen lopuksi tosi helppoja lapsia, saan olla kiitollinen, ettei ne ole mitään riiviöitä!
Tänään oli taas vapaapäivä ja yllätys yllätys, menin Pariisiin. En ollut turisteilutuulella, joten menin samaan puistoon, jossa oltiin sunnuntaina vähän ottamaan aurinkoa keksipaketin kera. Paluumatkalla kävelin kuitenkin luonnonhistoriallisen puiston läpi (en oo ihan varma miten se pitäis suomentaa, se on iso puisto, missä on paljon kasveja ja vähän myös eläimiä), mutta en jaksanut kiertää sitä kunnolla koska -- Olen vähän surullinen, kun mun lempisandaalit meni rikki. Onneks mulla on toisetkin mukana, mutta ne ei ole yhtä jalkaystävälliset pitkillä kävelymatkoilla ja saan kyllä tuntea sen nyt jaloissani ja noissa liian monessa rakossa!
Kun kävelin Seinen varrella olevaa kävelykatua/istuskelualeutta pitkin tuli oikeen sellanen olo, että vitsi mä rakastan Pariisia! Siellä joku soitti kitaraa, toinen huilua ja yks oboeta. Siihen vielä päälle lämmin keli ja auringonpaiste, ai että. Täällä on niin rentoa! Viikonloppuna metrossakin oli oikeen ranskalainen momentti, kun joku soitti haitaria :)
En tiedä onko normaalia tähän aikaan vuodesta, mutta nyt on ollut jo tosi monta päivää aivan pilvetön taivas ja samanlainen lämpö kuin Suomessa kesähelteillä, ja loppua ei ainakaan tällä viikolla näy. Me likes! Tosin mun eteläamerikkalaisten au pair kollegoiden mielestä se on huvittavaa kun päivittelen tätä lämpöä, kun niille täällä edelleen on vaan sellanen "mukava" sää.
A bientôt!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti