maanantai 12. syyskuuta 2011

vamos a la playa

Noniin, täällä ollaan!

Alotan eilisestä, kun mun matkalaukku sitten kuitenki oli ylipainoinen vaikka kuinka yritin jättää turhia tavaroita pois. Eihän se maksu olis paljoa ollu mut jätin maksamatta ja siirsin vähän kenkiä käsimatkatavaroihin niin asia selvis. Sen jälkeen kaikki menikin hyvin, myös Pariisin kentällä, joka ei sisällä edes vaikuttanut niin suurelta mitä odotin. Mutta enhän mä siitä varmaan nähnytkään ku jonku sadasosan.

Äiti Clarisse ja Kévin oli mua vastassa lentokentällä (eli ne oli iihan vähän myöhässä, mutta mun lento tais olla etuajassa) ja ajettiin siinä helteessä mikä täällä eilen oli suunnilleen tunti kotiin. Ja tää TALO. Tää on vähän keskellä remonttia koko kämppä, mutta siis kolme kerrosta + kellari, pihalla kasvaa mm. päärynä - ja omenapuita, viinirypäleitä ja tomaatteja. Ja täällä on kanoja. Ja kissa, Pouf (tai siltä se kuulostaa, en tiedä miten oikeasti kirjotetaan) Johtuu varmaan just tästä remontoimisesta mutta täällä on roinaa ihan hirveesti joka nurkassa ja mun tekis vaan mieli siivota ja järjestellä kaikki tavarat :D

Pojat William ja Kévin on tosi ihania, vaikka ei hirveesti ymmärräkään englantia. Se on huvittavan kuulosta kun ne laulaa Waka wakaa tai jotain Lady Gagan biisiä :D Eilisen ja tän päivän biisi on ollut Vamos a la playa, a mi me gusta baila.. ja nyt se soi koko ajan mun päässä. Sain jo ekat paperikukat ja perhosetkin Kéviniltä :)

Illalla oli vielä vähän sellanen olo että mitä mä oikeen teen täällä, mut tänään juteltiin Clarissen ja Michaëlin (jotka on ihan super mukavia) kanssa kaikesta töihin liittyvistä yms. ja nyt mulla on tosi hyvä fiilis kaikesta.

Tänään oli aika sateinen päivä, mutta käytiin silti pyöräilemässä Clarissen ja poikien kanssa Fontainebleau -metsässä, joka on ihan tässä lähellä. (Samalla näin jo ekat sunnuntain petankkipelit) En oo ihan heti menossa sinne yksin lenkille, se on todella iso ja olin tietysti ihan hukassa siellä koko aika kun ajettiin. Mutta tää paikka on ihan Seinen varrella (kodilta ehkä 50 metriä) ja siinä vieressä menee tie joka on tarkotettu vaan jalankulkijoille niin ehkä siitä tulee mun vakkari lenkkipolku.

Oon jo ihan tottunut siihen, että täällä syödään vaan kolme kertaa päivässä. Ei oo edes tullut nälkä aterioiden välillä! Huomenna alan pikkuhiljaa jo tekemään asioita ja sen takia pitää myös herätä aikasin, joten meen nyt nukkumaan. A demain, huomiseen!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti